George Orwell - Hanna Ryti: 1984 (Storebror ser dig)

TEATER VIIRUS 2018

Tarjosin Viirukselle kiertue-esitykseksi alunperin toista dystopiaklassikkoa Fahrenheit 451 -dramatisointia, mutta kävi niin, että Broadwaylla oli kiinnostuttu samasta tekstistä, eikä oikeuksia saatu. (Suomen teatterit ovat todellakin uhka Broadwayn myynnille!) Niinpä piti tarttua johonkin muuhun ja tässä kohtaa tulin ajatelleeksi Orwellin ajankohtaisuutta. On hyytävää lukea 1940-luvulla kirjoitettua teosta ja ymmärtää, että sen kauhea ennustus on monilta osin monessa paikassa toteutunut. Eikä ennustus katso väriä. Kiina, Venäjä, USA, Venezuela, Unkari, Israel…Suomi on osa maailmaa, missä autokratiat ja kleptokratiat uhkaavat demokratiaa. Luin dramatisointityön rinnalla Anne Applebaumin teosta Autokratia Oy, se tuntui hyvältä keskustelukumppanilta, kun mietin, mitä säilyttää 1940-luvun teoksesta ja mitä muokata llähemmäs nykypäivää. Ihan kauheasti ei tarvinnut tarinaa viilata.

Viiruksen kiertue-esitykselle on tiukat raamit, joista yksi on, että esityksen tulee olla maksimissaan tunnin mittainen monologi. En onneksi tullut ajatelleeksi, kuinka valtava työ on dramatisoida klassikko yhdelle näyttelijälle, vaan tartuin reippaasti toimeen. Työ oli itseassa valtavan palkitsevaa ja oli todella kiva lisä, että Viiruksella on yhteistyökuvio Unton kanssa, eli minulle oli tarjolla pari tapaamista dramaturgin kanssa. Tekstin käänsi Ruotsiksi Kaisa Lundán, sekin oli mukava yhteistyö. Ohjauksen työkieli oli suomi mutta teksti oli ruotsiksi. Sekin sujui lopulta varsin kivuttomasti. Teksti oli pian läpeensä tuttu myös toisella kotimaisella.

Meillä oli toukokuussa yksi työpajaviikko, jolloin kokeilimme tekstiä näyttämöllä näyttelijän (Wilhelm Grotenfelt) kanssa ja mietimme skenografin (Vilma Vantola) kanssa mahdollisuuksia valoihin, videoihin ja lavastukseen siinä raamissa, että esityksen pitää mahtua henkilöautoon ja se pitää olla mahdollista pystyttää yksin. Videot jäivät lopulta kokeilujen jälkeen pois ja valotilanteitakin karsittiin. Lyhensin myös tekstiä reippaasti, työpaja kirkasti, missä oli ylimääräistä.

Ohjaajana tavoittelin näyttämölle keveyttä vastapainoksi synkälle aiheelle. Keveys toki toteutuu myös riisutussa näyttämössä, mutta hain myös näyttelijäntyöllisiä leikkauksia ja sävyjä, joiden myötä on mahdollista ainakin hetkittäin katsoa teosta etäältä myös henkisesti. Myös rytmitys ja aksentit oli tärkeässä roolissa ohjausta, kuten tietysti aina, mutta korostuneemmin kun kyseessä on monologi.

Varsinainen harjoitusjakso oli tiukka neljän viikon rutistus. Esitys alkoi aika varhaisessa vaiheessa löytää muotonsa, mutta muutoksia tehtiin silti ihan viime metreille saakka. Kaikilla tuntui olevan sellainen luottamus prosessiin ja toisiinsa, että hiominen ja tarkentaminen tuntuivat hyviltä ideolita vielä viime metreilläkin.

Olen todella tyytyväinen ja ylpeä lopputuloksesta. Ensi-ilta oli 11.9 ja esitys kiertää eri erityspaikkoja koko vuoden, joitakin kotinäyttämöesityksiäkin on.