Häkli-Noronen:

LAPPEENRANNAN KAUPUNGINTEATTERI

YÖKOULU JA TURMION TEATTERI

Yökoulu ja turmion teatteri perustuu Paula Norosen kirjaan ja lähtökohtaisesti ihanan vinksahtaneeseen maailmaan.

Aloitin ohjaustyön kuuntelemalla kirjan, jotta sen kuvitus ei liikaa vaikuttaisi ajatuksiini esityksen visuaalisuudesta. Vasta tämän jälkeen luin teoksen kuvituksineen.

Kirjassa eniten puhuttelivat kieli-iloittelu ja arkisten asioiden päälaelleen kääntäminen, jotka Maia Häkli myös ansiokkaasti toi näytelmäsovitukseen. Lähdin kohti näyttämöä pohtimalla, miten tämän iloittelun voisi näyttämöllistää ja fyysistää. Zombikäsien irtoaminen ja muu fyysinen kohellus siirtyivät sellaisenaan mielikuviksi näyttelijäntyön tyylistä. Visuaaliseksi lähtökohdaksi valikoitu 1990-luvun tyyli ja värit: tietty nuhjuisuus ja grunge, viininpunainen, tumma vihreä ja violetti. Tapasimme lavastaja-puvustaja Juhana Hirvosen kanssa ja hänellä oli samanlaisia ajatuksia värimaailmasta. Lisäksi hän oli ansiokkaasti pohtinut sellaista hirviömäisyyden astetta, joka olisi sovelias kohderyhmälle.

Harjoituksiin valmistauduin katsomalla vanhan ajan fyysisiä komedioita Chaplinista Buster Keatoniin. Lukuharjoitusten päätteeksi katsoimme fyysistä komediaa myös yhdessä. Nimesimme tyylilajiksi “hirviöhassuttelun”, joka on leikillistä ja fyysistä hölmöilyä yhdistettynä hirviöyksityiskohtiin.

Koska kirjassa eikä siis näyttämösovituksessakaan ole kovinkaan vahvaa tarinalinjaa vaan pikemminkin fragmentteja, joista kokonaisuus rakentuu, emme lähteneet liikkeelle niinkään hahmojen psykologisesta pohdinnasta tai kaaresta, vaan pikemminkin fyysisestä toiminnasta. Vasta harjoitusten kuluessa hahmoille etsittiin myös motiiveja.

Tämä lähestymistapa ei ollut kaikille helppo tai luontaisin, mutta se tuntui toimivan hyvin kokonaisuuden hahmottelussa. Pyrin pitämään keskustelun avoimena ja puhuimme myös siitä, mikä on työryhmäläisille vaikeaa ja mikä taas toimii. Lappeenrannan Kaupunginteatteria kiitän todella paljon siitä, että harjoitusaikaa oli paljon. Se mahdollisti kaikenlaiset kokeilut ja myös sen, että kokemusten jakamiseen ja keskusteluun oli mahdollisuus. Fyysisen komedian suhteen aikaa tarvittiin paljon myös yksityiskohtien hiomiseen, piti harjoitella tavaroiden ja laitteiden liikkuminen itsestään, irtokäsien lentäminen ja muu hifistely. Esityksessä hyvin tärkeään osaan nousi myös äänisuunnittelu ja rytmitys äänillä, nekin tarvitsivat paljon harjoitusta.

Prosessi oli rakkaudellinen ja hauska. Työryhmässä oli lämmin tunnelma ja kaikki tukivat toisiaan. Koko työryhmä oli sitoutunut prosessiin ja kaikki olivat aktiivisesti mukana. Prosessi oli kertakaikkisen kiva. Olen myös todella ylpeä valmiista esityksestä, joka oli hassu, vauhdikas ja pikkuisen jännittäväkin. Esitys löysi erinomaisesti yleisönsä ja sai paljon kehuja.

Käsikirjoitus: Paula Norosen lastenkirjan pohjalta Maia Häkli

Ohjaus: Hanna Ryti

Rooleissa: Seppo Kaisanlahti, Jarno Kolehmainen, Leena Nuora ja Samuli Punkka

Lavastus, puvustus, maskien suunnittelu: Juhana Hirvonen

Äänisuunnittelu: Ondrej Grzegorz

Valot: Topi Jukka, Timo Hämäläinen

Videot: Kimmo Pasanen

Tarpeisto: Sirpa Tervo, Riikka Pulkkinen